Hyvä mieli tulee pienistä asioista. Kuten esimerkiksi siitä, että saa vihdoinkin ommeltua pari imetyspaitaa, joiden kankaat ovat kaapissa odottaneet reilut puolisen vuotta työstämistä.

Ei näytä imetyspaidalta, eihän :) Onnistuin mielestäni loistavasti tuon kuvion kanssa, ja läppä alkaa heti tuon helman tumman raidan yläpuolelta. Tämä on hauska kangas siinä mielessä, että siinä on vähän hilettä mukana. Bilepaita ;) (ei vaiskaan).

Tätä ommellessani muistin, miten paljon inhoankaan ommella raitakankaita. Se kohdistaminen on yhtä tuskaa. No, tämä kuitenkin onnistui hienosti tämäkin, eikä yksikään raita ole sauman kohdalta vinossa. Jee.

Nuorimmaiselle sain myös ommeltua muutaman taskuvaipan lisää. Kuvauskohde on haastava, joten viininpunaisista taskuvaipoista vain yksi otos:

Päällinen on PUL:ia ja sisus polyesterimokkaa. Kaavaa pidensin haarasta vajaan tuuman, niin nousee vähän ylemmäs, eikä peppuvako vilku ;) Tarranauhojen ompeleminen hidastaa työtä huomattavasti, ja huomaan haaveilevani neppipressistä. Olisi tosin rahan haaskuuta, kun niin vähän todennäköisesti sitä käyttäisin. Tai sitten, kun sellainen olisi, sellaista myös käyttäisi. Mene ja tiedä. Ei ole kuitenkaan ostoslistallani kovinkaan korkealla.

Ja kun kerran vauhtiin pääsin, niin tuunasin vähän lastenhuoneen pöytää - joka aikaisemmin vietti elämäänsä keittiössä ruokapöytänä. Nyt ei haittaa, vaikka kynä vähän paperilta lipsahtaisi, tai muovailuvahailuun tarkoitettu alusta olisikin hukassa. Pöydän reunojen alle niitattu Nalle Puh -kerni pitää huolen siitä, että itse pöytä ei koe suurempia kolhuja.

(Tuolin nupista roikkuvat esikoiselle ja keskimmäiselle ompelemani kangaskassit. Nekin odottivat valmistumistaan melkein vuoden. Kylläpä aika rientää... *tekosyy*)