Joulun alla esikoisen pyynnöstä neuloin hänelle pipon. Speksit olivat seuraavat: vihreää alas ja sinistä ylös koska "ruoho on vihreää ja taivas on sininen". Suuntasin kulkuni Anttilaan, ja ostin kerän kumpaakin väriä. Lanka on täysin tekokuitua, 100% akryyliä. Merkki taisi olla Fleur.

Kolmen mm:n  40cm:n bambu-pyöröillä pistelin menemään, kuvio syntyi omasta päästä. Ihan tyytyväinen oli poika pipoonsa, kun sen seuraavana päivänä päähänsä sai.

 

Vähän jäi mielestäni lyhyeksi, kun ei ihan pysy korvilla, mutta kun kerran pipon omistaja siitä tykkää, niin en minäkään viitsi valittaa.

Lankaa jäi noin puolet jäljelle, eli yhteensä 50g. Ei muuta kuin keskimmäisellekin pipo. Halusin kokeilla, miltä värien kierteisyys näyttäisi. Ihan hauskalta, mielestäni:

 

Nyt tuli riittävän syvä pipo, kun korvatkin peittyvät. Lämpöäkin varmaan riittää, kun toinen väri juoksee koko ajan toisen takana.

Ylhäältäpäin tuo kierrepipo näyttää aika vekkulilta myöskin:

 

Molemmissa tein kavennukset niin, että neuloin kaksi oikein yhteen ja sen jälkeen aina välikerros oikeaa.

 

Mieskin on valitellut sopivan pipon puutetta. Laatikossa oli jemmassa kerä mustaa Seiskaveikkaa, joten eikun se puikoille. Hyvän mallin löysin Ullasta: Samoojapipo.

Seiskaveikan tiheyden kanssa oli tekeminen, ja tuo mallikuvio ei todellakaan toistu niin monta kertaa, kuin tuossa Ullan sivuilla olevassa kuvassa.

Silti on kivan näköinen. Etenkin päältä. Kukkapipo ;) (Ja tätä ei sitten sanota miehelle ääneen!)

 

Kuten myöhemmin kävi ilmi, tästä yksilöstä tuli harjoituskappale. On kuulemma hieman liian löysä, ja käännetty resori ei pidä tuulta riittävän hyvin. Ei mitään, toinen kerä mustaa Seiskaveikkaa on odottamassa, ja tarkoitus on ottaa uusinta vielä ennen hiihtolomaa. Tuotekehittelyä luvassa: kireämpi ympärysmitta, leveämpi resori, ja taitteen sisään kaitele fleeceä. Johan luulisi tuulen pysyvän poissa korvista! Palaan raportoimaan sitten kun on jotain raportoitavaa :)

* *

Ja tästä päästäänkin sopivasti keskusteluun neuleiden tiheyksistä. Joko olen onneton tunari, mitä aiheeseen tulee, tai sitten en vain ymmärrä, mutta tuntuu, että ikinä eivät vyötteessä ilmoitetut tiheydet toteudu. Eivät ainakaan suosituspuikkokoolla, vaan jollain pari-kolme kokoa pienemmillä puikoilla. Perkule! Ärsyttää jatkuvasti olla purkamassa työtä. (Ehkä vika onkin siinä, että en ole mitenkään tunnollinen mallitilkun tekijä, vaan neulon sitä ehkä n. 5 x 12 cm, ja siitä sitten yritän laskea tiheyttä. Aijai, pitäisiköhän muuttaa taktiikkaa...)

* *

Meinasi unohtua: kuopuksen pipo!

Jo alkusyksystä törmäsin tähän ihanaan pörrölankaan Menitassa käydessäni. Jos en ihan väärin muista, langan nimi on Fanny. Suosituspuikkokoko on 4mm, ja sitä kokoa luulin käyttäväni, kun tätä pipoa aloin lyhyillä pyöröillä neuloa. Yhdestä kerästä tuli tällainen pipo. Ja vasta pipon valmistumisen jälkeen huomasin kilkuttaneeni tämän en nelosen vaan KAKKOSEN puikoilla. Jäi vähän lyhyeksi, mutta en lähtenyt enää purkamaan. En usko, että tämän langan purkaminen edes olisi mahdollista...

Pipo on siitä jännä, että se venyy ja paukkuu. Ihan oikeasti. Neuloin sen ihan vain pyörönä ja lopuksi päättelin kolmen puikon päättelyllä yläsauman.

Pipo ei ensin kiinnostanut neitiä yhtään, mutta on nyt joulun jälkeen ollut suosikkipipo. Ja ihan söpöhän hän on  tuo pipo päässään :)