Sain pienen projektin jo viime keväänä. Tämän syksyn tanssiteatteriproduktioon tarvittiin vannehameita, ja kun minulta kysyttiin, olisiko kiinnostusta sellaisia tehdä, niin en voinut vastata kieltävästi ;)

Hommiin ryhdyin elokuussa tanssiteatteriharjoitusten alettua. Tein ensimmäiselle harjoituskerralle mallihameen, joka osoittautui juuri sellaiseksi kuin mitä koreografi oli toivonutkin, ja kun tanssijoita ilmoittautui projektiin 10, tein loppujen lopuksi 10 vannehametta. Kahdessa ja puolessa viikossa - oman varsinaisen työni ohella. Melkoinen rutistus, mutta nyt olenkin ihan mestari vannehameiden tekemisessä :D

Hameet piti tehdä lakanakankaasta, joka on ihanan helppoa ommeltavaa. Ei siis mitään ongelmaa siinä. Tein hameet puolikellona, joten yhteen meni kangasta himpun päälle 3 m (leveys 150 cm).

Helpoin tapa tehdä puolikellohame on taittaa kangas leveyssuuntaan kahtia niin, että toisen reunan pituus on hameen pituus + vyötärön säde (tai vähän yli). Sitten vain mitta toiseen käteen ja nuppineulat toiseen, ja merkitään kaksi neljäsosaympyrää. Toinen on vyötärö ja toinen on helma.

Näiden hameiden piti yltää lattiaan asti, joten helman pituus oli 105-120 cm luokkaa riippuen tanssijan pituudesta. Vyötäröympyrän säde oli 30-32 cm, kun lantionympärys oli tanssijoilla 70 cm luokkaa.

Tein hameista kolmivanteiset, joten ylijäävästä kankaasta leikkasin n. 6 cm levyisiä suikaleita.

Suikaleet ompelin kolmeksi eripituiseksi suikaleeksi niin, että ylimmälle vanteelle tarkoitettu vannekujasuikale oli pituudeltaan 2 metriä, keskimmäisen suikaleen pituus oli 3 metriä ja alimmaisen suikalekujan pituus 4,20 metriä. Huolittelin suikaleiden reunat saumurilla, ja sen jälkeen oli aika ottaa taas mitta ja nuppineulat käyttöön. 

Kiinnitin suikaleet niin, että ylin vannekuja tuli 25 cm päähän vyötäröstä. Toinen kuja tuli 27 cm päähän ylimmän kujan alareunasta, ja kolmas kuja tuli niin ikään 27 cm päähän keskimmäisen kujan alareunasta. Näin:

 

Sitten ompelin kujat reunoistaan kiinni. Ylempi reuna meni aina kauniisti pienille vekeille. Sen siitä saa, kun suorasta pyörittää ympyrän kehää :) Mutta eipä tuo haitannut yhtään.

Kun kujat oli kiinnitetty, ompelin takasauman ja sen jälkeen vielä n. 7 cm leveän kuminauhan tuohon vyötärölle. 

Seuraavaksi oli aika alkaa puuhata vanteiden kanssa. Kunnon vannemateriaalia sain etsiä kissojen ja koirien kanssa, eikä sitä tuntunut mistään löytyvän. Mikään pyöreä muoviputki ei olisi toiminut, kun vanteiden oli tarkoitus joustaa. Hulavanne oli siis heti poissa laskuista. Lisäksi pyöreä putki kiertyy mutkalle, jos pituutta tulee vähänkin liikaa. Ei hyvä. Rigilene-nauhaa Eurokankaasta ehdottivat, mutta ei sekään olisi toiminut. Samasta syystä kuin tuo muoviputkikaan. 

Ankaran nettisurffauksen tuloksena löysin vihdoin Saksasta nettikaupan, joka myy aikalaisompelutarvikkeita. Eli siis vannenauhaa, vanhanaikaisia neuloja yms. Euroaikaan ulkomailta tilaaminen ei ole temppu eikä mikään, joten tilasin 15 metriä 11 mm leveää vannenauhaa (hoop wire / steel boning) täältä. Metrihinta ei ollut ihan kamala (1,15 e), mutta yhteen hameeseen vannetta tarvittiin loppujen lopuksi reilut 10 metriä ja postikulut päälle, joten tanssiteatterin budjetti ei venynyt niin, että kaikki 10 hametta olisi saatu tuolla vannetettua. Piti keksiä jotain muuta.

Ja se jotain muuta oli lähempänä kuin uskoinkaan :) Rautakaupasta löytyi muovista kulmalistaa, joka oli mainio tsi-vannenauha ja ilman postikuluja tuli halvemmaksikin. Harmi vain, että kulmalistat myydään määrämittaan katkaistuna (2,7 m), joten meni siinäkin käsityöksi. Mutta ei se mitään, olihan tässä aikaa ;)

Testauksen jälkeen parhaaksi vannenauhaksi soveltuivat 24 mm sekä 30 mm leveät kulmalistat - kunhan ne oli ensin halkaistu.

Mattoveitsi oli kätevä apuväline, vaikka tämä omani oli harvinaisen tylsä ja vaati siksi erityisen paljon käsivoimia. Hieman käsiä pakotti sen jälkeen, kun olin halkaissut kaikki 13 kulmalistaa! Mutta siitä sain riittävästi vannenauhaa loppuihin 9 hameeseen. Yhdenhän olin jo vannettanut tuolla Saksasta tilaamallani nauhalla, joka oli aivan ihanaa työstää. Katkaiseminen vaati toki voimia ja kunnon sivuleikkurit, mutta vannenauhan pujottaminen vannekujiin sujui kuin tanssi ;) 

Koska en omista sovitusnukkea, puin hameen päälleni nurja puoli ja ne vannekujat ulospäin. Sitten pujotin ylimmän vanteen kujaan. Hametta joutui vähän pyörittämään päällä, että sai vannenauhan nätisti menemään kujassa. Seuraavaksi oli keskimmäisen vanteen vuoro ja lopuksi pujotin alimman vanteen - hame yhä päälläni.

Ylimmän vanteen kehän pituudeksi tuli loppujen lopuksi 1,8 metriä. Kun päät laittoi päällekäin n. 10 cm matkalta, niin muoto pysyi oikein hyvänä. Kiinnitys hoitui ihan maalarinteipillä :)

Ja ehdottomasti molempien päiden kohdalta, niin pysyy varmasti. (Ja jos vannetta pitääkin pienentää, niin ei muuta kuin maalrinteippi irti, päitä enemmän päällekäin ja uusi teippi vanteen ympärille.)

Keskimmäisen vanteen kehän pituudeksi tuli 2,7 metriä (eli yksi soiro halkaistua kulmalistaa), ja alimman vanteen kehän  pituudeksi tuli 3,7 metriä. Isommatkin vanteet olisivat käyneet, kangas ei noilla vanteilla pingotu ihan täysin, mutta kuulemma nämä vanteet riittivät tanssiteatterin tarkoituksiin. Ja lisäksi koreografi toivoi kellonmuotoista hametta.

Näin herkulliselta marenkileivokselta hame näytti lattialla vanteet viritettyinä:

Ja päällä valmis hame on tämän näköinen:

Oli ihan pakko testata, mahtuiko vanha Wanhojentanssipukuni enää päälle ;) Äitini sen ompeli minulle vajaat 20 vuotta sitten, ja alushameeseen oli ommeltu vannekuja, johon silloin pujotettiin muoviputkea (joka toimi hetken, mutta ei koko päivää, vaan väänsi helmaa hieman kiemuraan). Nämä tanssiteatterille tarkoitetut vannehameet olivat liian pitkiä tuon mekon kanssa oikeasti käytettäviksi, mutta ihan toimivia vannealushameita näistä kuitenkin tuli, eikö totta? :) 

 

Kaikkea sitä saa tehdä, kun vanhaksi elää ;)